Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomalainen Ooppera. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomalainen Ooppera. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. elokuuta 2015

Tietokilpailu





Suomen kuvalehden mainiossa Pakko tietää -tietokilpailussa kysytään tällä viikolla mille ooppera haki ostolupaa sodanjälkeisenä pula-aikana. Tiedän vastauksen, sillä kysymys on aivan ilmeisesti 2011 kirjoittamastani kirjasta Suurten tunteiden talo. Samassa tietokilpailussa on ollut monta muutakin lainausta tuosta kirjasta. Lainaaminen ilahduttaa aina tekijää, sehän osoittaa että tekstissä on ollut jotain tarttuvaa.
Oopperan arkistoa penkoessa vastaan tuli monenlaisia hakemuksia jotka kertoivat oopperalaisten arjesta puutteen keskellä. Tietokilpailukysymyksen aiheena oleva anomus olo yksi erikoisimpia. Lupaa haettiin partavaahdolle. Miksi ihmeessä? Sitä tarvittiin näyttämöllä. Miten muuten olisi voitu esittää Sevillan parturia? 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Oliko oopperalla natsiyhteyksiä?



Ainoa kansallissosialistista Saksaa palvelleen säveltäjän ooppera Suomalaisessa Oopperassa oli Musta Pekka. Kuten kuvasta näkee, sillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä natsiaatteiden kanssa. Allaolevasta linkistä puolestaan voi kuunnella näytteen tästä aivan mainiosti sävelletystä lastenoopperasta:

Veijo Murtomäki käsitteli tänään Helsingin Sanomissa Suomen musiikkielämän natsiyhteyksiä. Suomalaisen Oopperan osuudesta kiinnostavassa artikkelissa ei puhuttu. Syy on yksinkertainen: silloisen Suomalaisen Oopperan toimintaan politiikka ja sota vaikuttivat lopulta melko vähän.
Kansainvälisiä laulajavieraita tietysti tuli sodan aikana jo matkustusongelmienkin vuoksi lähinnä vain Saksasta, mutta heitä oli kuultu jo ennen Hitlerin aikaakin. Sodanaikaiset vierailijat olivat muuten saksalaisen oopperataiteen parhaita kykyjä kuten Gerhard Hüsch.
Ohjelmistosta puuttuivat venäläiset oopperat ja baletit talvisodan alusta vuoteen 1945, mutta mitään erityistä saksalaisen oopperan tulvaa ei koettu. Parin teoksen kohdalla ajan henki sentään näkyi. Saksassa suosittiin helppotajuisia ja kansanomaisia oopperoita ja sitä lajia pääsi suomalainen yleisö kokemaan teoksessa Ero-veijari. Helmikuussa 1942 oopperassa nähtiin ooppera Enoch Arden, jonka säveltäjä Ottmar Gerster oli tehnyt myös propagandatarkoituksiin soveltuvia lauluja.
Yksi kansallissosialistisen Saksan suosikkisäveltäjiä oli Norbert Schultze. Hän oli säveltänyt ennen sotaa kansainvälisen hitin Lili Marleen ja sodan aikana hän sävelsi progandaministeri Goebbelsin tilauksesta sellaisia lauluja kuin "Von Finnland bis zum schwarzen Meer" ja "Panzer rollen in Afrika". 
Suomalainen Ooppera otti 1942 ohjelmistoon Schultzen oopperan Musta Pekka. Schwarzer Peter ei kuitenkaan ollut missään mielessä propagandaa. Vuonna 1936 sävelletty ooppera oli tarkoitettu koko perheelle, ja sopisi edelleenkin täydentämään kovin niukkaa lastenoopperatarjontaa. Testamentissaan Norbert Schultze puhdisti maineensa, sillä hän määräsi kaikkien Mustan Pekan ja muiden natsiaikaisten teostensa tulot annettavaksi Saksan Punaiselle ristille.