Kaksi Taikahuilua

Ei, tämä ei ole selfie, vaan yksi Taikahuilun esiintyjistä. Hänet nähdään kohtauksessa, jossa Taminon huilu houkuttelee paikalle metsän eläimiä.

Jos saksankielisessä tekstissä lauletaan "Nein, nein", suomentamisen luulisi olevan yksinkertaista: "Ei, ei". Mutta sepä ei olekaan paras mahdollinen ratkaisu. Vokaali "e" ei toimi juuri tällä korkeudella, joten Toisen naisen osuus vaatii vielä hienosäätöä. Tällaisten asioiden kanssa painiskelen tällä hetkellä Taikahuilun laulettavassa käännöksessä. Nyt on meneillään suomennoksen viimeinen vaihe, jossa saan palautetta laulajilta ja yritän keksiä parempia ratkaisuja. Usein tilanne ratkeaa sanajärjestystä muuttamalla tai jonkin yksittäisen sanan vaihdolla. Mutta kun vaihdettava sana onkin riimin kohdalla, joudutaan muuttamaan ja korjaamaan myös aiempia tai myöhempiä säkeitä. 

Työ on vaativaa, mutta se kannattaa tehdä nyt. Muussa tapauksessa tekstiä muutellaan omin päin eikä kukaan enää tiedä, mikä on täsmälleen oikea versio. Onneksi viimeistelyvaiheessa on apuna ollut kokenut korrepetiittori Jukka Rissanen, joka tietää mikä toimii ja mitä pitää vielä hioa. 

Samaan aikaan on tekeillä toinen Taikahuilu, lapsille tarkoitettu. Sen ensimmäinen harjoitus on ensi viikolla, mutta sitten tuleekin laulajien muitten sitoumusten vuoksi kuukauden paussi, ja vasta tammikuussa päästään tekemään tosissaan. Lavastuksena olevan pienoismalliteatterin pitäisi silloin olla valmiina, samoin Anna Kontekin suunnittelemien hienojen pukujen. 

Partituurin sain tänään, ja nyt muusikot pääsevät harjoittelemaan Harri Karrin tekemää sovitusta. 

Odotan harjoituksia ja ensi-iltaa 25.1. pelonsekaisella innolla. Tiedän kyllä, millainen esityksestä tulee, mutta en voi tietää, miten yleisö sen ottaa vastaan. Käsittääkseni tämä yleisö ei myöskään kaihda ilmaisemasta mielipidettään aivan suoraan. 

Yhdestä kohtauksesta olen vakuuttunut. Kaikkien lasten suosikki on aina ollut kohtaus, jossa eläimet kerääntyvät kuuntelemaan Taminon huilunsoittoa. Tällä kertaa nähdään ainakin kuvassa oleva apina, jättiorava sekä paristokäyttöinen kävelevä ja haukkuva koira. Jos edes tämä kohtaus ei saa yleisöä syttymään, lupaan jättää ohjaajanurani tähän teokseen. Toisaalta kyllä kiinnostaisi tehdä vielä jotain pientä. Olisikohan Nibelungin sormus sopiva seuraavaksi teokseksi?