Suomalaisen oopperan suurmies on poissa

Yksi Ulf Söderblomin uran huippuhetkiä. Viimeisten kiusausten esitys Lontoossa 1979 on juuri päättynyt ja kapellimestari kiittää yhdessä Martti Talvelan ja Joonas Kokkosen kanssa. 

Kun Ulf Söderblom 2003 oli päässyt jalkeille aivoinfarktinsa jälkeen, hän kävi tapaamassa pääjohtajaa ja ilmoitti, että joutuu nyt pitämään pienen tauon orkesterinjohtamisessa.
Sellainen oli Ulf Söderblomin asenne. Hän ei antanut periksi. Siksi tänään tullut tieto hänen kuolemastaan oli lopulta yllätys.
Tutustuin Ulf Söderblomiin paremmin viimeistään kun hän 2001 johti Viimeisten kiusausten uuden tulemisen. Hänen taitojensa ja kokemuksensa rinnalla saatoin tuntea itseni todelliseksi oppipojaksi, niinkuin oikeastaan kuka tahansa muukin. Niin hyvin yhteistyömme kuitenkin sujui, että hän ehdotti minua tekemään hänestä kirjan. Tein laajan haastattelusarjan ja muokkasinkin niistä jo yhden kevyen kirjaversion. Sen annoin Ulf Söderblomilla 80-vuotislahjaksi, mutta siihen kirjan kehitystyö pysähtyi. Yksikään kustantaja ei ollut kiinnostunut, joten teksti jäi käsikirjoitusasteelle.
Haastattelut olivat antoisia, sillä Söderblomilla oli todellakin kerrottavaa. Meidän ikäpolvellemme 50-luvun Wien on tuttu elokuvasta Kolmas mies, mutta Ulf Söderblom oli ollut siellä opiskelemassa samaan aikaan Zubin Mehtan ja Claudio Abbadon kanssa.
Kiinnostavia olivat myös muistelmat Kansallisoopperan laulajista ja ohjaajista ja monista suurista persoonallisuuksista. Luonnehdinnoissa oli Ulfille tyypillistä kuivaa huumoria: "komea poika, mutta ei osannut laulaa", hän määritteli eräänkin solistin. 1968 Savonlinnan Fidelio-esityksessä satoi kaatamalla ja toisessa näytöksessä kuultiin repliikki, jossa janoinen vanki pyysi pisaraa vettä. "Se oli sikäli huvittavaa, että kun Pekka Nuotio avasi suunsa, hän oli hukkua veteen. Yleisö nauroi. Mutta tekijät itkivät."
Oopperantutkijalle kiinnostavia olivat myös muistelmat suomalaisen oopperan suurista hetkistä. Toukokuussa 1975 Joonas Kokkonen soitti Söderblomille, että Viimeiset kiusaukset ovat valmiina: "Lähdimme hakemaan sitä Sakari Puurusen kanssa, meillä oli ruusut kädessä ja Joonas Kokkonan odotti meitä kotonaan onnellisena kynttilä pöydällä. Se oli hieno hetki."
Oli onni saada tutustua Ulf Söderblomiin ja tallettaa hänen muistojaan. Hänellä taas oli onni elää juuri sinä aikana, kun suomalainen ooppera aloitti uuden nousunsa. "Minulla on ollut onni päästä orkesterimonttuun ja tuon taidemuodon kimppuun juuri sen kiintoisimmalla hetkellä. Olen saanut kokea enemmän kuin monella muulla on koskaan ollut mahdollisuus kokea."Ulf Söderblomin uralla moni asia meni juuri kuten pitikin. Kun hän johti 2001 viimeisen esityksensä Kansallisoopperassa, se oli tietenkin juuri Viimeiset kiusaukset. Ooppera päättyy Paavon repliikkiin, jolla suuri kapellimestari tuli jättäneeksi jäähyväiset Kansallisoopperalle: "Voitin, voitin toki". Ja sen jälkeen seurasi vain pitkä, kirkas E-duurisointu.