Jokainen, joka viime kaudella näki Nürnbergin mestarilaulajat, ymmärsi että täydelliseen oopperakokemukseen tarvitaan hyvän teoksen ja hienojen esittäjien lisäksi kunnon tuoli. Armas Järnefelt tosin kertoi nähneensä opiskelijana Berliinissä viisituntisen Tristan ja Isolden 15 kertaa ja joka kerta seisomapaikalla. Niin intomielisiä wagneriaaneja ei enää taida olla, vaan nyt arvostetaan tukevaa ja samalla riittävän pehmeää istuinta.
Nyt Kansallisoopperassa on sellaiset. Yli 20 vuotta palvelleet vanhat tuolit irrotettiin kauden päätyttyä ja tilalle kiinnitettiin uudet, samnnäköiset, mutta tuntumaltaan erilaiset.
Kävin testaamassa katsomoa eilen ja tänään ja totesin ainakin puolen tunnin kokeilun jälkeen hankinnan erittäin onnistuneeksi. Istuin tukee selkää hyvin, samalla se on riittävän pehmeä, mutta ei upottava. Selkänojan yläosa ei ole kangasta, kuten edellisissä, vaan kovempaa materiaalia. Pian kuullaan, onko sillä vaikutusta salin akustiikkaan.
Käyn työni vuoksi usein katsomassa esityksiä, ja paikkapyyntöni lippukassalla on aina sama: mikä tahansa paikka, kunhan se on permannon oikealla puolella rivin 7 päässä. Testasin myös tämän vakipaikan. Hyvin toimi. Täydellisestä oopperakokemuksesta ei puuttunut enää kuin jotain pientä, kuten orkesteri, lavasteet ja laulajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti