torstai 30. heinäkuuta 2015

Monikulttuurinen oopperatalo

Ukrainassa syntynyt juutalainen suunnitteli Suomessa puvut italialaisen säveltäjän Kiinaan sijoittuvaan oopperaan. Oopperamaailmassa kansainvälisyys ja monikulttuurisuus on aina ollut luonnollista. 

Maahan, jonka ensimmäisen oopperan oli säveltänyt suomalaistunut saksalainen ruotsinkieliseen librettoon, syntyi Kotimainen ooppera 1911. Sen perustivat Suomeen asettuneen sveitsiläisperheen poika, Pariisissa uran tehnyt sopraano ja Leipzigissa opiskellut kapellimestari ja he valitsivat laitoksen ensimmäisiksi teoksiksi italialaisen ja ranskalaisen oopperan, joista toinen esitettiin ruotsiksi. Säestävä orkesteri koostui paljolti saksalaisista muusikoista. Ja kun oopperan yhteyteen perustettiin 11 vuotta myöhemmin baletti, sen kantavia voimia olivat vallankumouksen jaloista Pietarista emigroituneet venäläiset.
Oopperan ja baletin maailmassa monikulttuurisuus ei koskaan ole ollut mikään ongelma. Pelkästään suomalaisin voimin esityksiä on voitu harvoin tehdä, ja silloinkin suurin osa esiintyjistä on ollut oppinsa ulkomailta hakeneita.
Joskus ovat sentään suomalaisuus ja ulkomaalaisuus asettuneet vastakkain. Traagisin tapaus oli huippuohjaaja Louis Laberin kohtalo. Hän tuli Suomeen Prahasta ja häntä pidettiin saksalaisena. Pian ilmeni kuitenkin, että hän oli Ukrainan juutalainen ja että hänellä oli edelleen Neuvostoliiton kansalaisuus. Häntä ylistettiin ohjaajana, mutta suomalaispiireissä syntyi myös vastustusta. Kun Laber ohjaamisen lisäksi vielä suunnitteli teosten visualisointia, hän oli selvästi viemässä työt ja maineen monelta kotimaiselta tekijältä. Laberia alettiin vainota ja hänestä tehtiin jopa ilmianto: hän oli aivan ilmeisesti Neuvostoliiton vakooja. Se ei tietysti vaikuttanut kovinkaan uskottavalta, sillä oopperatalossa tuskin kuuli kovin huomattavia valtiosalaisuuksia. Laber ei kuitenkaan enää saanut oleskelulupaa ja päätyi tekemään itsemurhan jouluna 1929.
Vainoajia oli kuitenkin vain muutama ja yleisesti oopperassa ajojahti tuomittiin. Monikulttuurisuus oli hyväksytty ja itsestään selvä osa oopperamaailmaa. Vain taidot ratkaisivat, ei syntyperä. Laberin tapauksen jälkeen mitään vastaavaa ei onneksi ole sattunut ja ooppera on siitä lähtien ollut edelläkävijä kansainvälisyydessä ja monikulttuurisuudessa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti