Merenneidon muutos

Miten saada Andersen (Ville Mäki) ja merenneito (Tiina Myllymäki) samaan tarinaan? Kuva Sakari Viika. 

Elokuussa 2014 Kenneth Greve pyysi apua: pitäisi liittää yhteen satu pienestä merenneidosta ja H. C. Andersenin oma elämä, ja tapahtumien pitäisi jollain tavalla sijoittua balettimaailmaan. 
Ei aivan yksinkertainen tehtävä, mutta mitä enemmän Anderseniin perehdyin, sitä paremmalta ajatus alkoi tuntua. Elämäkerrallisuus ei ole pitkään aikaan ollut muodikasta kirjallisuudentutkimuksessa, mutta tässä tapauksessa tekijän elämä ja hänen tuotteensa tuntuivat kulkevan tiiviisti yhdessä. Rumassa ankanpoikasessa ja muutosta haluavassa merenneidossa heijastuivat selvästi Andersenin omat haaveet. Andersen oli lähtöisin vaatimattomista oloista, halusi näyttelijäksi ja tanssijaksi, mihin hänellä ei ollut edellytyksiä, rakasti miestä, joka yllättäen avioitui. 
Andersenin tuominen kertojaksi näyttämölle olisi ollut ilmeinen mutta liian yksitasoinen ratkaisu. Ryhdyin toimeen ja punoin ainekset yhteen. Sen jälkeen Greve teki omat ehdotuksensa ja työstimme toisen version. Osittain olin mukana vielä kolmannessa versiossa, mutta sitten en kuullut merenneidosta mitään puoleentoista vuoteen. Tällä viikolla olen seurannut harjoituksia ja nähnyt, millaisen muutoksen tarina on tänä aikana kokenut. 
Siltä varalta, että joku on kiinnostunut teoksen syntyprosessista, julkaisen tässä sen aivan alkuperäisen suunnitelman, jonka pohjalta Kenneth Greve alkoi tätä balettia tehdä. Moni asia on muuttunut, mutta moni idea on säilynytkin. Suurin muutos tuli jo toisessa versiossa loppukohtaukseen. Tarinan lopettaminenhan tuotti Andersenille itselleenkin vaikeuksia, kuten käsikirjoituksen viimeisistä sivuista voi päätellä.  
Baletin ja oopperan luominen ovat aina pitkiä prosesseja ja alkuideasta saatetaan päätyä hyvinkin etäälle. Tärkeintä on että perusajatus on säilynyt: jokainen haluaa muuttua erilaiseksi, mutta muutoksesta voi joutua maksamaan kovan hinnan - ja lopulta voi huomata olevansa onnellisin hyväksyessään itsensä juuri sellaisena kuin on. Tässä siis suunnitelma kahden vuoden ja kahden kuukauden takaa.

Ensimmäinen näytös 

Merenneito elää sisartensa kanssa meressä onnellista elämää, mutta se ei riitä, hän haluaa olla jotain muuta ja haluaa nähdä, mitä on meren pinnan yläpuolella. Hän laulaa kauniilla äänellään kaipauksestaan ja aloittaa matkansa kohti meren pintaa. 
Andersen kirjoittaa satuja, mutta se ei riitä, hän haluaa olla jotain muuta, tanssija. Hän ihailee prinssiä, joka on kuuluisa tanssija ja baletinjohtaja. Andersen menee teatteriin, jossa prinssi harjoittaa tanssijoita. Andersen yrittää tanssia, mutta hänen liikkeensä ovat kömpelöitä. Toiset tanssijat pilkkaavat häntä. Andersen lähtee masentuneena teatterista ja haluaa heittäytyä mereen. Prinssi seuraa häntä, saa estettyä hänen hyppäämisensä, mutta putoaa itse veteen. 
Merenneito näkee prinssin putoavan ja ottaa hänet käsivarsilleen. Hän vie prinssin rantaan ja rakastuu tähän. Merenneidon on kuitenkin pakko lähteä koska hän ei pysty kävelemään eikä tanssimaan, eikä prinssi voisi seurata häntä merenpinnan alle. Prinssin löytää rannalta kaunis nainen, ja tajuihinsa tuleva prinssi uskoo tuon naisen pelastaneen hänen henkensä. 
Merenneito menee noidan luo saadakseen jalat ja muuttuakseen ihmiseksi. Noidalla on taikajuoma, mutta hinta on korkea: merenneidon pitää antaa suurin lahjansa, kaunis ääni. Näin hän saisi jalat ja tanssitaidon. Hänestä tulisi ihminen yhdellä ehdolla: miehen pitäisi rakastua häneen ja ottaa hänet vaimokseen. Mutta jos mies pettää hänet, hänestä ei tule ihmistä eikä hän ole enää merenneito. Merenneito hyväksyy ehdot ja juo taikajuoman. 
Andersen on seurannut merenneitoa ja nähnyt kaiken. 
Merenneidolla on nyt jalat ja kivusta huolimatta hän tanssii niillä. Hän menee teatteriin, jossa nyt esitetään balettia, astuu näyttämölle ja tanssii paremmin kuin muut. Prinssi näkee hänet ja rakastuu. He tanssivat yhdessä romanttisen pas de deux'n.

Toinen näytös

Andersen menee noidan luo ja pyytää taikajuomaa, jolla hänestä tulisi tanssija. Hinta on kova: Andersenin on luovutettava kykynsä kirjoittaa satuja. Ensin noita haluaa nähdä, ovatko sadut riittävän hyviä, ja Andersen kutsuu satuhahmonsa esittäytymään: pieni tulitikkutyttö, ruma ankanpoikanen, lumikuningatar jne. Ne pitkästyttävät noitaa, eikä hän suostu myymään taikajuomaa Andersenille. 
Yksi tanssijoista on seurannut Andersenia ja päättää pilailla: noidaksi naamioituneena hän antaa Andersenille pullon ja vakuuttaa, että tämä aine tekee jokaisesta loistavan tanssijan, ainakin sen nauttijan omasta mielestä. Pullo sisältää tietenkin vain viiniä. 
Prinssi ja merenneito ovat rakastavaisia, mutta prinssi kyllästyy merenneidon hiljaisuuteen. Kuinka hän voisi viettää koko elämänsä äänettömän naisen kanssa? 
Teatteriin tulee uusi ballerina ja prinssi tunnistaa hänet: tässä oli juuri se nainen, joka löysi hänet rannalta ja pelasti hänet. Hän on lähes yhtä hyvä tanssija kuin merenneito ja hänellä on ääni. Prinssi rakastuu. 
Andersen tulee näyttämölle ja esittelee taikajuoman tuomaa tanssitaitoaan. Hän on humalassa, ja tanssi on vielä hullumpaa kuin ennen. Tanssijat nauravat ja Andersen lähtee masentuneena: hän ei osaa tanssia ja hän uskoo antaneensa pois luomiskykynsä. 
Tanssijat juhlivat, sillä prinssin ja ballerinan on määrä avioitua seuraavana päivänä. Merenneito näkee rannalla sisarensa, he ovat päättäneet pelastaa merenneidon. He ovat pyytäneet noitaa purkamaan taian, ja noita on suostunut jos saisi heidän kauniit hiuksensa. Sisaret ovat saaneet noidalta veitsen: jos hän tappaisi prinssin tällä veitsellä, taika murtuisi ja merenneito voisi palata omaan maailmaansa. 
Merenneito ottaa veitsen ja kohtaa prinssin. He tanssivat viimeisen kerran yhdessä. Merenneito kohottaa veitsen, mutta ei voi tappaa prinssiä vaan heittää veitsen mereen. Hän päättää hyoätä itsekin mereen, vaikka tietää että hukkuisi koska on puoliksi ihminen. 
Andersen näkee merenneidon aikeet ja haluaa pelastaa hänet luomalla vielä kerran jotain, vaikka luuleekin ettei enää pysty siihen. Juuri kun merenneito hyppää, hän onnistuu luomaan ilman tyttäret. He ottavat merenneidon käsivarsilleen ja merenneito lentää pois. 
Andersen tajuaa pystyvänsä edelleen kirjoittamaan ja kutsuu kaikki satuhahmonsa juhlimaan. Kaikki tanssivat ja iloitsevat. Äkkiä etäisyydestä kuuluu laulu. Merenneito on saanut äänensä takaisin. Prinssi kuuntelee tavattoman kaunista laulua ja ymmärtää nyt, että merenneito oli hänen todellinen rakkautensa, jonka hän nyt on menettänyt ainiaaksi.