Käynti menneisyydessä

Kun näinä päivinä sähköpostiin ilmaantuu tällaista tekstiä, ensimmäisenä mieleen tulee, että oopperan kummitus on taas iskenyt. Georgiankielisen alun jälkeen viesti jatkui onneksi englanniksi ja kiinnostava kysymys paljastui.

Sain tällä kertaa viestin Georgiasta. Siinä kerrottiin meneillään olevasta projektista, jossa tutkitaan tsekkiläisten historiaa Georgiassa, ja nyt kyseltiin tenorista nimeltä Josef Navratil. Kysymys tuli Kansallisoopperaan, sillä Navratil vaikutti aikanaan Helsingissä. Kansallisoopperassa hän ei tosin laulanut, vaan sen edeltäjässä, Bergbomin Suomalaisen teatterin yhteydessä joitain vuosia toimineessa Suomalaisessa oopperassa.
Josef Navratil (1840-1912) oli laulanut mm. Prahassa ja tuli Helsinkiin 1875. Kolmen seuraavan vuoden ajan hän oli maan johtava tenori ja lauloi useita suuria oopperarooleja. Kerrotaan, että hän neuvotteli jo kiinnityksestä Dresdeniin ja siksi hänelle suostuttiin maksamaan Helsingissä parempaa palkkaa kuin muille laulajille. Lopulta hän kuitenkin lähti, ei Saksaan, vaan Georgiaan, jossa esiintyi Tbilisin oopperassa ja esitti myös georgialaisia kansanlauluja. Näin kansainvälistä oli oopperaelämä jo 1870-luvun Suomessa.
Samana päivänä kysyttiin myös kapellimestari Arthur Rosensteinista ja ohjaaja Kurt Daumista, jotka Edvard Fazer Wäinö Solan muistelmien mukaan palkkasi Suomalaiseen oopperaan. Heistä ei kuitenkaan löytynyt esitystietokannasta merkintää. Arkistostamme löytyi kuitenkin maininta, että kummankin kontrahti oli purettu syksyllä 1925 ennen kuin he edes olivat tulleet Suomeen, ja heille oli myös maksettu korvausta. Mutta mitä sopimuksen purkautumisen takana oli? Ainakin se sopi Wäinö Solalle, jolla aivan ilmeisesti oli jotain juutalaisia vastaan. Solahan oli sittemmin yksi keskeisiä Louis Laberin vastustajia.
Tällaisiin historiallisiin kysymyksiin olen päässyt välillä pakenemaan kummitushuumasta. Ensi-iltaviikolla ajatukset pyörivät väkisinkin uudessa tuotannossa, ja Oopperan kummitus on vielä erityistapaus. Eilen näin kenraaliharjoituksen, joten nyt olen kuullut harjoituksissa molempien miehitysten esitykset. Ne ovat erilaisia, sillä taitavana teatteriohjaajana Tiina Puumalainen on rakentanut ohjauksensa henkilöiden mukaan, ja näin tänne on itse asiassa valmistunut kaksi ohjausta.
Nyt kun julkisuus Kummituksen ympärillä on ensi-illan lähestyessä kiihtynyt, liput ovat menneet entistä nopeammin kaupaksi. Hyvin todennäköisesti viikonlopun jälkeen kaikki yli 70 000 paikkaa ovat myytyinä.
Ensi-ilta on itselleni sikäli poikkeuksellinen, että en ole paikalla. Olen ollut oopperaurani aikana kaikissa ensi-illoissa, väliin on tosin jäänyt pari oopperaa silloin, kun olen ollut virkavapaalla. Oopperan kummituksen lipputilanne nyt vain on sellainen, että ensi-iltaan en mahdu. Enkä ole aivan varma, haluaisinko nähdä tätä kolmatta kertaa viikon sisällä, sen verran tiukasti Webberin melodiat jo nytkin ovat asettuneet päähäni. Menen katsomaan varsinaisen esityksen vasta parin kuukauden päästä, ja silloinhan musikaali varmasti taas maistuu.