Nyt syntyy jotain aivan uutta

He sen tekevät. Nyt aloitettiin aiheiden pohtiminen, ja huhtikuussa esitetään noin tunnin mittainen ooppera. Kuvassa on osa ryhmästä ensimmäisessä tapaamisessamme. 

Olikohan tämä kauden vaativin ja samalla antoisin tehtävä? Pääsin henkilövaihdoksen vuoksi aivan yllättäen mukaan Kuule ooppera -projektiin, jossa nuorten ryhmä tekee syksyn aikana oopperan, joka sitten huhtikuussa esitetään.
Työ alkaa tietenkin libreton tekemisellä, ja koska jonkin verran alaa tunnen, päädyin ohjaamaan ryhmää muutaman tunnin ajaksi. Ensimmäinen tapaaminen oli maanantaina, ja silloin kerroin ylipäätään librettojen ja oopperan vaatimuksista. Librettohan on yksi väheksytyimmistä kirjallisuuden lajeista. Monien oopperoiden tekstejä moititaan aivan aiheetta, tekstihän ei oopperassa ole itsenäinen elementti, vaan sen on tarkoitus antaa aihetta musiikille, joka taas vaikuttaa tekstiin. Oopperassahan on käytännössä aina sopraano, tenori ja basso, joiden keskinäisillä suhteilla pelataan.
Toisaalta ooppera antaa mahdollisuuksia, joita teatterissa ei ole. Käytin esimerkkinä mahdollisimman arkista ja merkityksetöntä dialogia: "Millaista oli koulussa tänään?" "Ihan tavallista." Mutta entäpä jos tuon vastauksen jälkeen alkaakin soida tunteikas musiikki? Ahaa, koulupäivän aikana on sattunut jotain erityistä. Tai sitten alkaa kuulua vaikka Psykon suihkukohtauksen kviik-kviik-musiikki. Sekin kertoo, ettei päivä ole ollut ihan tavallinen. Ja tästä voidaan lähteä purkamaan vaikka minkälaista tarinaa.
Aiheen valinta on tietenkin olennainen. Oopperassa tarina pitää kertoa ihmisen kautta. Jos puhutaan tuhansista pakolaisista ja näytetään ihmisjoukkoa laivalla, se ei liikauta ketään. Mutta kun otetaan yksi ihminen, ja aletaan kertoa tilanteesta hänen kauttaan, tarinaan tulee helposti niitä hyviä ja pahoja, joita draama vaatii.
Eilen kehiteltiin jo ensimmäinen mahdollinen oopperajuoni. Lähtökohtana oli yksi kielteinen ominaisuus, aloimme purkaa sitä henkilötasolla, miettiä millainen olisi päähenkilö, miten tuo piirre ilmenee käytännössä, ja miten tämä henkilö voisi muuttua tai vaikka saada opetuksen. Alle tunnissa tuloksena oli varsin hyvä draama. Voi olla, että se vielä hylätään, tai sitten sitä vielä syvennetään. Valitettavasti en itse pysty olemaan täysipäiväisesti mukana muitten töitten johdosta. Ryhmä on kuitenkin pätevissä käsissä, sillä työtä jatkavat näyttelijä Jemina Sillanpää ja säveltäjät Olli Kortekangas ja Riikka Talvitie.
Tehtävä oli vaativa, sillä näille tulevaisuuden tekijöille pitää tarjota vain parasta. Samalla se oli erittäin antoisa, sillä tämä ryhmä suorastaan säteilee energiaa ja luovuutta, uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin.
Kun aloitimme maanantaina, edessä oli täysin tyhjä paperi. Muistutin, ettei sitä kannata kammoksua, päinvastoin. Sehän tarkoittaa sitä, että mahdollisuudet ovat rajattomat. Mikään ei estä sitä, etteikö tästä syntyisi mestariteos, joka tavoittaa jotain olennaista juuri tästä ajasta ja kertoo jotain sellaista, mihin yksikään aikaisempi ooppera ei ole pystynyt.