Apua, jouduin ohjaajaksi!

Työpöytä täyttyi luonnoksista yhden suunnittelupalaverin aikana. 

Apua, jouduin ohjaajaksi! Vai pitäisikö tässä tapauksessa esiintyjien ja yleisön huutaa apua.
En voi vielä kertoa tarkemmin, mistä on kysymys. Sen voin kuitenkin paljastaa, että olen tässä tuotannossa sekä käsikirjoittajana että ohjaajana. Nyt pääsen siis ensimmäistä kertaa kokemaan esityksen syntymisen aivan alusta loppuun.
Olen ollut Kansallisoopperassa jo kolmella vuosikymmenellä ja niiden aikana olen tehnyt melkein kaikkea. Laulamaan, tanssimaan tai soittamaan minua ei sentään ole pistetty, mistä yleisö on oopperan johdolle ikuisesti kiitollinen, mutta monessa muussa roolissa olen ollut. Nyt debytoin sitten myös ohjaajana. Oletatte nyt varmaan, että joku kykyjenetsijä on viimeinkin huomannut sisälläni piilevän ohjaajan ja ympäripuhunut Kansallisoopperan johdon antamaan minulle tilaisuuden näyttämön haltuunottoon ja koko oopperataiteen uudistamiseen. No ei, ratkaisu oli käytännöllinen. Osoittautui luontevimmaksi, että hoidan esityksen loppuun asti, koska kirjoittajana tunnen parhaiten omat suunnitelmani ja koska kahden laulajan esityksessä on kestoa vain alle puoli tuntia.
Hetki sitten päättyi suunnittelupalaveri lavastaja ja pukusuunnittelija Anna Kontekin kanssa. Tunti oli täynnä ehdotuksia, ideoita, luonnoksia, mielikuvia ja innostusta. Ensimmäiset suunnitelmat tehtiin keväällä, ja yhteistyö on sujunut mainiosti. On innostavaa vaihtaa ajatuksia sellaisen lavastajan kanssa, joka varmasti tietää, mikä toimii ja mikä ei. Koko teoksen idea on jossain määrin uudenlainen, joten miettimistä ja suunnittelemista tässä on molemmilla. 
En nyt vielä kerro tämän enempää. Voin vakuuttaa, että tulette kyllä tässä blogissa kuulemaan tuotannosta aivan kyllästymiseen asti. Sen verran voin paljastaa, että yleisö tulee olemaan poikkeuksellisen vaativaa.