Takana on loma, edessä uusi kapellimestari, ja kun tahtipuikko lyö syyskauden ensimmäisen alaslyönnin, kuulostaa kuin tätä olisi harjoiteltu jo pitkään.
Tottahan suomalainen muusikko ja kapellimestari tietävät, miten Sibeliusta pitää soittaa, ja onhan tämä orkesteri soittanut yhteen jo yli 50 vuotta. Silti jaksan hämmästyä sitä, miten valmista jälkeä syntyy jo ensimmäisellä kerralla.
Sibeliuksen Pelléas ja Mélisanden harjoitus aloitti tänään orkesterin syyskauden. Ensimmäinen esiintyminen on tiedossa jo torstaina, jolloin Espoon tuomiokirkossa soitetaan Urkuyö ja aaria -sarjassa Sibeliusta ja Schönbergiä.
Sattumaa tai ei, Kansallisoopperan kausi käynnistyy temaattisesti hyvinkin yhtenäisissä merkeissä. Maeterlinckin näytelmä Pelléas ja Mélisande, johon Sibelius sävelsi musiikin, kertoo nuoren naisen ja vanhemman miehen kohtaamisesta ja tietenkin kuvaan tulee myös nuorempi mies. Voiko Mélisande rakastaa häntä suojellutta Golaud'ta vai viekö nuori Pelléas hänen sydämensä? Seuraavaksi palaa ohjelmistoon 22.8. baletti Kaunotar ja hirviö. Ja siinähän nuori tyttö joutuu pohtimaan, voiko hän rakastaa hirviötä, joka kuitenkin on huolehtinut hänestä. Sitten saa ensi-iltansa Oopperan kummitus, jossa nuori Christine joutuu valitsemaan epämuotoisuutensa naamioon peittävän miehen ja komean nuorukaisen välillä.
Kolmiodraama on oopperan ja baletin perusainesta, mutta juuri Kaunottaressa ja hirviössä sekä Oopperan kummituksessa on kyse aivan erityisestä tilanteesta: millainen on rakkauden voima, saako rakkaus näkemään ihmisen todellisen arvon pinnan alla? Siinä kysymyksessä taitaa olla yksi selitys siihen, että nämä kaksi tarinaa ovat osoittautuneet niin elinvoimaisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti