maanantai 31. elokuuta 2015

Odotus täyttyy toukokuussa

Aino Ackté varasti Ilmajoen musiikkijuhlilla shown, aivan kuten suuren diivan pitääkin. Kuva Jussi Niukkala.
Kansallisoopperassa harjoiteltiin keväällä 2013 Wagnerin Tristan ja Isoldea, ja seurasin sen harjoituksia aina kun vain ennätin. Kerran osuin harjoitukseen, josta sopraano sattui olemaan poissa. Harjoitus oli kuitenkin syytä viedä läpi, ja niinpä Isolden roolia laulettiin näyttämön sivusta ja ohjausassistentti oli näyttämöllä. Kuuntelin ja ihmettelin: tämän sijaisen äänihän soi jopa hienommin kuin roolin varsinaisen esittäjän. Mistä ihmeestä tällainen tuuraaja on lennätetty paikalle?
Kuuntelin kohtauksen loppuun hämmästellen, ja kysyin sitten katsomossa istuneelta Rilla Kyykältä, kuka ihme hän oli. Selvisi, että kulisseissa lauloi Johanna Rusanen-Kartano.
Tietenkin, kukapa muukaan, en vain ollut kuullut häntä moneen vuoteen ja nyt äänessä oli tapahtunut jokin hyppäys vielä aivan uudelle tasolle.
Samana syksynä minulla oli jo ilo tehdä yhteistyötä hänen kanssaan, kun kirjoitin laulettavan suomennoksen Francis Poulencin oopperaan Ihmisen ääni. Johanna Rusanen-Kartano teki pienestä oopperasta äänellään ja lavakarismallaan suuren.
Kun sitten kirjoitin Ilmajoen musiikkijuhlille librettoa oopperaan Oskar Merikannon elämästä, sain kirjoittaa hänelle Aino Acktén roolin. Tein siitä tarkoituksella hiukan liioitellunkin diivamaisen, jopa koomisen, ja pelkäsin tuleeko siitä vain karikatyyri. Mutta ei, kesäkuisessa ensi-illassa tähtisopraanomme teki hahmosta elävän ja kaikessa diivuudessaankin todellisen ihmisen. Ja karisma oli sellainen, että kun hän purjehti sisään Aino Ackténa, koko näyttämö oli hänen ja yleisö eli mukana joka sävelessä ja sanassa.
Viime lauantaina Johanna Rusanen-Kartano pääsi vielä hiukan isommalle näyttämölle. Lontoon Proms-festivaaleilla hän lauloi Albert Hallissa Sibeliuksen Kullervossa, ja The Guardianin arvostelija saattoi ihmetellä, miten Albert Hallin kaiustaan pahamaineisessa akustiikassa sopraanokin voi esittää sanat selvästi erottuvina. Koko upean esityksen voi kuunnella tästä osoitteesta: 
Seuraavana esiintymispaikkana onkin sitten São Paulo, jossa on vuorossa Lohengrinin Ortrud. Ja toukokuussa Kansallisoopperassa täyttyy pitkä odotus, sillä silloin soi taas Isolde. Eikä Johanna Rusanen-Kartano nyt laula kulisseista, tällä kertaa hän saa valloittaa koko näyttämön.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti