Kansainvälisiä laulajavieraita tietysti tuli sodan aikana jo matkustusongelmienkin vuoksi lähinnä vain Saksasta, mutta heitä oli kuultu jo ennen Hitlerin aikaakin. Sodanaikaiset vierailijat olivat muuten saksalaisen oopperataiteen parhaita kykyjä kuten Gerhard Hüsch.
Ohjelmistosta puuttuivat venäläiset oopperat ja baletit talvisodan alusta vuoteen 1945, mutta mitään erityistä saksalaisen oopperan tulvaa ei koettu. Parin teoksen kohdalla ajan henki sentään näkyi. Saksassa suosittiin helppotajuisia ja kansanomaisia oopperoita ja sitä lajia pääsi suomalainen yleisö kokemaan teoksessa Ero-veijari. Helmikuussa 1942 oopperassa nähtiin ooppera Enoch Arden, jonka säveltäjä Ottmar Gerster oli tehnyt myös propagandatarkoituksiin soveltuvia lauluja.
Yksi kansallissosialistisen Saksan suosikkisäveltäjiä oli Norbert Schultze. Hän oli säveltänyt ennen sotaa kansainvälisen hitin Lili Marleen ja sodan aikana hän sävelsi progandaministeri Goebbelsin tilauksesta sellaisia lauluja kuin "Von Finnland bis zum schwarzen Meer" ja "Panzer rollen in Afrika".
Suomalainen Ooppera otti 1942 ohjelmistoon Schultzen oopperan Musta Pekka. Schwarzer Peter ei kuitenkaan ollut missään mielessä propagandaa. Vuonna 1936 sävelletty ooppera oli tarkoitettu koko perheelle, ja sopisi edelleenkin täydentämään kovin niukkaa lastenoopperatarjontaa. Testamentissaan Norbert Schultze puhdisti maineensa, sillä hän määräsi kaikkien Mustan Pekan ja muiden natsiaikaisten teostensa tulot annettavaksi Saksan Punaiselle ristille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti