Talo täynnä toimintaa

"Tässä vaihtuu vire kuin Voitto Hellsténillä, muistaako kukaan?" Leif Segerstam kysyy. Kukaan ei muista pikajuoksijasuuruuden loppukirejä, mutta se ei haittaa, Segerstam osaa kyllä verbalisoida temponvaihdokset monella muullakin tavalla. Jossain kohdassa uusi tempo on jo salaojitettu, toisessa paikassa taas sen pitää mennä verenkiertoon eikä saa olla kuin militäärirumpali.
Kuuntelin hetken, miten Leif Segerstam aloitti Brittenin War Requiemin harjoitukset orkesterisalissa. Sen jälkeen siirryin päänäyttämölle, jossa harjoitellaan Oopperan kummitusta. Ennätin sopivasti kuulemaan kuoron osuutta. Onkohan yhdessäkään aiemmassa Oopperan kummituksen lukuisista tuotannoista päästy kokemaan sellaista sointia, jonka taitava ammattimainen oopperakuoro saa aikaiseksi?
Seuraavaksi olisin voinut siirtyä johonkin balettisaleista, joissa harjoitellaan Kaunotarta ja hirviötä, peräti neljässä salissa samaan aikaan. Tai olisin voinut edetä oopperan harjoitushuoneisiin seuraamaan miten valmistetaan oopperaa Nenä.
Tästäkin käynee jo selväksi, että oopperatalo on täynnä toimintaa aamusta iltaan. Silti aina joskus törmään käsityksiin, että oopperatalo on vajaakäytössä. Yleispn puolelta siltä voi näyttääkin, sillä nyt esityksiä ei vielä ole päänäyttämöllä eikä niitä talvikaudellakaan ole läheskään joka ilta.
Esitystoimintakin on silti jo käynnistynyt. Orkesteri soitti Espoossa torstaina ja Lahdessa perjantaina. Tämän viikon perjantaina Helsingin Juhlaviikoilla esitettävässä Brittenin suurteoksessa War Requiem esiintyvät Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro. Esityksen voi muuten nähdä suoratoistona Ylen nettisivujen kautta maailmanlaajuisesti. Espoon konsertti taas radioitiin perjantaina. Jos ette sattuneet kuulemaan, se on kuultavissa vielä Areenassa:

http://areena.yle.fi/1-2864835