tiistai 4. elokuuta 2015

Hyvästit Ringille

Tokion New National Theatren sivuilla mainostetaan nyt Reininkultaa. Ensi-ilta on lokakuussa, 19 vuotta Kansallisoopperan ensi-illan jälkeen.

 
"Zurück vom Ring!"
Nibelungin sormuksen viimeiset sanat saa Hagen, joka käskee olla kajoamatta sormukseen. Näitä sanoja teki mieli lainata, kun kuulin että koko Nibelungin sormus myydään Tokioon. Me emme siis enää koskaan näkisi Suomen Kansallisoopperan kaikkien aikojen mahtavinta tuotantoa, joka kaiken lisäksi oli suuren Götz Friedrichin viimeinen Ring-ohjaus.
Mutta saman tien tajusin, että tämä oli paras vaihtoehto. Nyt teosta ei uhkaa romuttaminen eikä unohtuminen varastoon, vaan se pystytään taas esittämään arvoisellaan tavalla. Tosin toisella puolella maapalloa, mutta periaatteessa sen voisi edelleen nähdä.
Minulle Nibelungin sormuksella on aivan erityinen merkitys, sillä tulin Kansallisoopperaan kesken tetralogian toteutuksen, ja Siegfried oli ensimmäinen ooppera, jonka näin aloitettuani tiedottajan ja dramaturgin työn. Se oli käänteentekevä elämys: siis ooppera voi olla jotain tällaistakin, samaan aikaan syvää, näyttävää ja jopa hauskaa. Pääsin mukaan vielä Jumalten tuhon toteuttamiseen ja sain tutustua edes pintapuolisesti yhteen vuosisadan merkittävimmistä oopperaohjaajista. Jumalten tuho merkitsi neljän oopperan sarjan loppua, mutta itselleni se merkitsi koko oopperauran alkua. Hienompaa aloitusta on vaikea kuvitella. Sittemmin koko sarja palasi vielä pariin kertaan, solistit vaihtuivat osittain, mutta yksi pysyi. Matti Salminen Hagenin roolissa opetti paljon siitä, mitä karisma voi vahvimmillaan olla. Salmisen tarvitsi vain olla näyttämöllä, kun huomio jo keskittyi häneen. Ja kun hän alkoi laulaa, Jumalten tuhon valtavat lavasteet tuntuivat tärisevän. Ja niinhän ne sitten lopulta aina hajosivat.
Viime viikolla lähetin sähköpostilla Tokioon Ringin vuoden 2011 esityksemme käsiohjelman. Lavasteet olivat menneet jo aikoja sitten ja kaikki tiesivät, ettei Wagnerin suurteos enää palaa meille. Lopullisesti se kuitenkin tuli tietoisuuteeni vasta kun selasin itse toimittamaani käsiohjelmaa ja tajusin, että seuraavaa kertaa ei enää tulisi, ei koskaan. Hyvästelin Ringin, pidin mielessäni pienen haikean kiitospuheen ja toivotin sille menestystä uudessa kotimaassaan. Painoin lähetä-painiketta. Yksi aikakausi oli ohi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti